Tänään se varmistui – ylioppilaslakki laitetaan 1. kesäkuuta päähän! Aloin kuitenkin miettimään, että minkäarvoinen saavutus tämä on. Ja totesin, ettei sillä ole arvoa lainkaan.
Mitä vaaditaan ylioppilastutkinnon saamiseen? Loppujen lopuksi vain kaksitoista vuotta istumista ja rahaa. Ei minusta minkään suuren saavutuksen edellytykset. Lakin saamiseen ei pahemmin älyä tarvita, sillä omastakin koulusta lakin sai tyttö joka mietti, "kuuluuko Suomi Eurooppaan vai vain Pohjoismaihin". Yleissivistävä koulutus, totta kai.
Kaikista naurettavinta on itse lakki. Istun kolme vuotta lukiossa, jotta voin ostaa lakin, antaa sen koululle joka juhlallisesti antaa sen minulle takaisin. Loogista, eikö vain? Lakkikin maksaa 30 euroa, joten hyvään tarkoitukseen meni sitten puolet opintotuestakin. Päälle vielä äidinlyyra, jonka tosin mielelläni ostan. Äidin kokoelmiin neljäs sellainen.
Ylioppilastutkinnon turhuus näkyy yliopistoissakin. Omissa kouluissani, joihin hain, ei pelkällä tutkinnolla tehnyt mitään. Sisään pääsee valintakokeella puolet ja toinen puolet valintakokeen ja tutkinnon yhteispistemäärällä. Toisin sanoen valintakoe korostuu, eikä ylioppilastutkinto johon sentään on kulutettu kolme vuotta ja tuhansia euroja.
Tosin monet ovat vaivaa ja aikaa sen eteen nähneet, enkä halua heidän saavutustaan yhtään polkea maahan. Jos tutkinnosta löytyy hyvä rivi L:iä ja E:tä, siitä onkin syytä olla ylpeä.
Turhuuden kruunaan noin sata Facebook-päivitystä, joissa hihkutaan ilosta, koska ollaan "saavutettu" jotakin. Lisää tekstiä tulossa ensi viikolla tiuhaan tahtiin, nimittäin käyn jokaisen salipäiväni läpi. Lisäksi tiistaina kuulumisia Oulusta, pohjoisen pääkaupungista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti